torstai 10. joulukuuta 2015

Kurakavioita ja hammashoitoa marraskuussa

Kuovin kaviolla ja hirnun, ravistelen päätäni ja teen vaikka mitä, jotta tuo emäntä alkaisi kirjoittaa kuulumisiani. Hän valittelee kiireitään, kun pitää käydä töissä, opiskella, huovuttaa ja hoitaa meitä eläimiä. Kirjoittaisin itse, mutta ei kuulemma huoli näin kuraisia kavioita sisälle, ja sitä paitsi hokkikengät kuulemma tuhoaisivat lattian.

Muutama viikko sitten tuli melkein talvi ja silloin tuli kengittäjä laittamaan meille ne talvikengät eli hokkikengät. Ne on sellaiset, joissa jokaisessa kengässä on neljä hokkia antamassa pitoa talviliukkailla. Parin talvisen päivän jälkeen tuli taas lämmintä ja kuraista, mutta nyt on varustauduttu talven varalle. Vähän kurjaa, kun aina sataa ja jalat uppoavat kuraan.

Tällainen on hevosen talvikenkä. Tämä kenkä on viimetalvinen, siksi se on jo ruosteinen.
Tältä hokki näyttää läheltä. Kun ne kuluvat, ne ruuvataan pois ja tilalle laitetaan uusi.

Meillä kävi myös eläinlääkäri tekemässä hammashoidon. Hevosten hampaita hoidetaan raspaamalla eli viilaamalla. Hampaat saattavat kulua epätasaisesti ja niihin voi tulla teräviä reunoja, jotka voivat tuntua ikävästi poskissa tai kielessä. Ensin tarkastetaan onko teräviä kohtia ja jos on, ne raspataan pois. Meillä kun on terveellinen ruokavalio, syömme lähinnä heinää ja pureskelemme ruokamme huolellisesti, niin muuta hammashuoltoa ei yleensä tarvita.

Olin Ruskon K-kaupalla ajeluttamassa lapsia 28.11. pikkujoulutapahtumassa. Päivä oli niin tuulinen, että tapahtumaan tarkoitettu teltta lensi kaupan katolle. Emäntä huolestui karkaavasta teltasta, mutta minua ei moinen häirinnyt yhtään. Silloin ei onneksi satanut ja kyyditettäviä olikin koko tapahtuman ajaksi, välillä oikein jonossa. Se oli mukavaa ja minusta otettiin paljon valokuvia.

Olimme paikalla hyvissä ajoin ennen tapahtumaa ja ehdin vähän syödä kaupan takapihalla. Mukana oli omat eväät eli säkillinen heinää.

4H heppakerhon loputtua minusta tuli sitten melkein oikea ratsastuskouluhevonen. Osa heppakerholaisista halusi opetella enemmän ratsastusta ja minä ja Lohtu olemme nyt opetushevosia yhtenä iltana viikossa. Minun vahvuuteni on kuulemma pysähtyminen.

Ennen joulua olen vielä talutusratsastuksessa Pakaisten koululla. Toivottavasti sinnekin tulee paljon lapsia kokeilemaan ratsastusta, sillä tapahtumissa on aika pitkästyttävää, mikäli mitään ei tapahdu. Jouluksi odotan paljon liikuntaa, pitkiä maastoretkiä ja säkillisen porkkanoita.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti